Euroopan komission lausunnon mukaan ensimmäinen valtuutuslaki määrittelee vaadittavat edellytykset vedyn, vetypohjaisten polttoaineiden tai muiden energiankantajien luokittelemiseksi ei-biologista alkuperää oleviksi uusiutuviksi polttoaineiksi (RFNBO). Lakiesitys selventää EU:n uusiutuvan energian direktiivissä asetettua vedyn "täydentävyyden" periaatetta, mikä tarkoittaa, että vetyä tuottavat elektrolyyttikennot on liitettävä uuteen uusiutuvan sähkön tuotantoon. Tämä täydentävyysperiaate määritellään nyt "uusiutuvan energian hankkeiksi, jotka alkavat aikaisintaan 36 kuukautta ennen vetyä ja sen johdannaisia tuottavia laitoksia". Periaatteen tarkoituksena on varmistaa, että uusiutuvan vedyn tuottaminen kannustaa lisäämään verkkoon saatavan uusiutuvan energian määrää jo olemassa olevaan verrattuna. Tällä tavoin vedyn tuotanto tukee hiilidioksidipäästöjen vähentämistä ja täydentää sähköistysponnisteluja välttäen samalla paineen asettamista sähköntuotannolle.
Euroopan komissio odottaa vedyn tuotannon sähkön kysynnän kasvavan vuoteen 2030 mennessä suurten elektrolyyttikennojen laajamittaisen käyttöönoton myötä. Saavuttaakseen REPowerEU:n tavoitteen tuottaa 10 miljoonaa tonnia uusiutuvaa polttoainetta muista kuin biologisista lähteistä vuoteen 2030 mennessä EU tarvitsee noin 500 TWh uusiutuvaa sähköä, mikä vastaa 14 prosenttia EU:n kokonaisenergiankulutuksesta siihen mennessä. Tämä tavoite näkyy komission ehdotuksessa nostaa uusiutuvan energian tavoite 45 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä.
Ensimmäisessä valtuutuslaissa määritellään myös eri tavat, joilla tuottajat voivat osoittaa, että vedyn tuottamiseen käytetty uusiutuva sähkö täyttää täydentävyyssäännön. Lisäksi siinä otetaan käyttöön standardeja, joiden tarkoituksena on varmistaa, että uusiutuvaa vetyä tuotetaan vain silloin, kun uusiutuvaa energiaa on riittävästi (niin sanotaan ajallisesti ja maantieteellisesti merkityksellisiksi). Olemassa olevien investointisitoumusten huomioon ottamiseksi ja alan sopeutumisen mahdollistamiseksi uuteen kehykseen sääntöjä otetaan käyttöön asteittain, ja niitä suunnitellaan tiukemmaksi ajan myötä.
Euroopan unionin viimevuotinen valtuutuslakiehdotus edellytti uusiutuvan sähkön hankinnan ja käytön tuntikorrelaatiota, mikä tarkoittaa, että tuottajien on todistettava tunneittain, että kennoissaan käytetty sähkö on peräisin uusiutuvista lähteistä.
Euroopan parlamentti hylkäsi kiistanalaisen tuntiyhteyden syyskuussa 2022 sen jälkeen, kun EU:n vetykauppajärjestö ja vetyteollisuus, jota johti uusiutuvan vetyenergian neuvosto, sanoi, että se ei toimi ja nostaisi EU:n vihreän vedyn kustannuksia.
Tällä kertaa komission valtuutusehdotus kompromissi nämä kaksi kantaa: vedyn tuottajat voivat sovittaa vedyn tuotantonsa uusiutuvaan energiaan, johon he ovat ilmoittautuneet kuukausittain 1.1.2030 saakka, ja sen jälkeen hyväksyä vain tuntilinkkejä. Lisäksi säännössä asetetaan siirtymävaihe, jolloin vuoden 2027 loppuun mennessä käynnissä olevat vihreät vetyhankkeet voidaan vapauttaa täydentävyyssäännöksestä vuoteen 2038 asti. Tämä siirtymäkausi vastaa ajanjaksoa, jolloin solu laajenee ja tulee markkinoille. Jäsenmailla on kuitenkin 1. heinäkuuta 2027 alkaen mahdollisuus ottaa käyttöön tiukempia aikariippuvuussääntöjä.
Maantieteellisen merkityksen osalta laissa todetaan, että uusiutuvan energian laitokset ja vetyä tuottavat elektrolyyttikennot sijoitetaan samalle tarjousalueelle, joka määritellään suurimmaksi maantieteelliseksi alueeksi (yleensä valtion rajaksi), jolla markkinaosapuolet voivat vaihtaa energiaa ilman kapasiteetin allokointia. . Komission mukaan tällä haluttiin varmistaa, ettei uusiutuvaa vetyä tuottavien kennojen ja uusiutuvaa energiaa tuottavien yksiköiden välillä ole verkon ruuhkautumista ja että on asianmukaista vaatia molempien yksiköiden olevan samalla tarjousalueella. Samat säännöt koskevat EU:hun tuotavaa ja sertifiointijärjestelmän kautta toteutettua vihreää vetyä.
Postitusaika: 21.2.2023